Tekoäly auttaa luonnostelemaan mainostekstejä, tekemään tuotekuvia ja vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin verkkosivujen chatissa. Monelle yritykselle se on jo tavallinen työväline. Samalla on herännyt uusia kysymyksiä: saako tekoälykuvaa käyttää mainoksessa, pitääkö sen alkuperästä kertoa ja kuka vastaa, jos kuvassa tai tekstissä on jotain pielessä?

EU:n tekoälyasetus, tutummin AI Act, tuo yhteisiä sääntöjä tekoälyn kehittämiseen ja käyttöön. Sääntelyä valmisteltiin jo ennen nykyistä tekoälybuumia, mutta työkalujen nopea kehitys vaikutti myös asetuksen sisältöön. Sääntöjä on otettu käyttöön vaiheittain, ja osaa niistä on muutettu matkan varrella. Ei siis ole ihme, jos eri oppaista on jäänyt hieman erilainen käsitys siitä, mitä yritykseltä nyt vaaditaan.

Mitä AI-Act sitten tarkoittaa sinun yrityksesi mainonnassa? Tässä kirjoituksessa käymme ensin läpi, miksi asetus tehtiin. Sen jälkeen tarkastelemme tuttuja käyttötapoja: mainostekstien kirjoittamista, tuotekuvien ja ihmishahmojen luomista sekä chatbottien käyttöä verkkosivuilla. Tarkoitus on selventää, milloin tekoälyn käytöstä pitää kertoa ja mitä muuta kannattaa tarkistaa ennen julkaisua.

Kirjoitus on markkinointitoimiston yleiskatsaus, ei yrityskohtainen oikeudellinen arvio. Jos kampanjan tai käyttötavan lainmukaisuus on epäselvä, asia voi vaatia juristin arviota.

Miksi EU teki teko­ä­lya­se­tuk­sen?

Tekoälyn käyttötapoihin liittyy erilaisia riskejä. Tekoäly voi ehdottaa mainokseen otsikkoa tai auttaa arvioimaan työnhakijoita, mutta virheiden seuraukset ovat näissä tilanteissa hyvin erilaiset. Huonon otsikon voi jättää käyttämättä. Työnhakija ei välttämättä edes tiedä, että järjestelmä on vaikuttanut hänen mahdollisuuksiinsa saada työpaikka.

AI Actin tarkoitus on suojata ihmisten turvallisuutta ja perusoikeuksia sekä luoda edellytyksiä luotettavan tekoälyn käytölle. Yhteisillä säännöillä halutaan myös helpottaa yritysten toimintaa EU:n sisämarkkinoilla. Kyse ei siis ole vain tekoälyn rajoittamisesta tai mainoskuvien merkitsemisestä.

Asetuksen vaatimukset riippuvat käyttötavan riskeistä. Osa käytännöistä on kielletty. Korkean riskin käyttötavoille on omat vaatimuksensa, ja joissakin tilanteissa käyttäjälle tai yleisölle on kerrottava tekoälyn käytöstä. Yleiskäyttöisten tekoälymallien tarjoajille on lisäksi erillisiä velvoitteita. AI Act on asetus, ei direktiivi, vaikka myös jälkimmäistä sanaa saatetaan käyttää siitä puhuttaessa.

Valmistelu alkoi ennen ChatGPT:tä: EU julkaisi tekoälyä koskevan tiedonannon vuonna 2018 ja valkoisen kirjan vuonna 2020. Komission varsinainen asetusehdotus annettiin vuonna 2021. Kun tekstiä ja kuvia tuottava tekoäly yleistyi, neuvotteluissa alettiin kiinnittää enemmän huomiota malleihin, joilla voi tehdä monia erilaisia tehtäviä. Parlamentin vuoden 2023 neuvottelukannassa käsiteltiin jo erikseen ChatGPT:n kaltaisia järjestelmiä.

Parlamentti ja neuvosto pääsivät sopuun joulukuussa 2023, ja lopullinen asetus hyväksyttiin vuonna 2024. Se tuli voimaan elokuussa 2024, mutta kaikkia velvoitteita ei alettu soveltaa heti. Myöhemmin myös aikatauluja ja vaatimuksia muutettiin. Palaamme päivämääriin myöhemmin. Katsotaan ensin, miten säännöt liittyvät pienen yrityksen arkeen.

Miten tämä liittyy pienen yrityksen mainontaan?

Asetus voi koskea toimintaasi, vaikka et kehittäisi omaa tekoälyä. Myös valmiin työkalun ammatillinen käyttö voi tuoda velvoitteita. Mainostajan ei kuitenkaan tarvitse hoitaa kaikkia niitä tehtäviä, joista työkalun kehittäjä vastaa.

Tämä ero auttaa ymmärtämään myös merkinnöistä käytävää keskustelua. Asetuksessa tarjoajalla tarkoitetaan tahoa, joka kehittää tai kehityttää järjestelmän ja tuo sen markkinoille tai ottaa sen käyttöön omalla nimellään tai tavaramerkillään. Käyttöönottaja puolestaan käyttää valvonnassaan olevaa järjestelmää esimerkiksi yrityksensä toiminnassa. Pelkkä henkilökohtainen käyttö muussa kuin ammattitoiminnassa on rajattu käyttöönottajan velvoitteiden ulkopuolelle.

Samalla yrityksellä voi olla molemmat roolit. Pelkkä tekstiluonnoksen tekeminen valmiilla työkalulla ei kuitenkaan tee yrityksestä työkalun taustalla olevan tekoälymallin tarjoajaa.

Jos käytät tekoälyä mainonnassa, aloita omasta käyttötavastasi. Pyydätkö siltä otsikkoehdotuksia? Luotko sillä aidolta näyttäviä kuvia ihmisistä tai tuotteista? Vai keskustelevatko asiakkaasi suoraan tekoälyn kanssa? Kussakin tilanteessa pitää tarkistaa eri asioita.

Pitääkö tekoälyn käytöstä kertoa jokaisessa mai­nok­ses­sa?

Ei pelkän työkalun käytön perusteella. Jos pyydät tekoälyltä muutaman otsikkoehdotuksen ja valitset niistä mainokseesi sopivan, siitä ei seuraa yleistä velvollisuutta lisätä mainokseen näkyvää AI-leimaa.

Epäselvyys syntyy usein siitä, että työkalun tekemä tekninen merkintä ja asiakkaalle annettava ilmoitus ovat eri asioita. Asetuksen 50 artiklassa niitä koskevat velvoitteet on määritelty erikseen.

Työkalun tarjoajan pitää asetuksessa säädetyissä tilanteissa huolehtia kahdesta asiasta: tekoälyn tuottama sisältö on merkittävä koneellisesti luettavassa muodossa, ja sen pitää olla tunnistettavissa keinotekoisesti tuotetuksi tai muokatuksi. Kuvatiedostoon voidaan esimerkiksi tallentaa alkuperätietoa ilman, että tieto näkyy katsojalle. Pelkkä tiedon tallentaminen ei kuitenkaan yksin osoita, että koko velvoite täyttyy. Tämä tekninen merkintä ei myöskään tarkoita, että jokaisen kuvan päälle pitäisi lisätä teksti.

Tarjoajan teknistä velvoitetta ei sovelleta siltä osin kuin järjestelmä vain avustaa tavanomaisessa muokkauksessa tai ei olennaisesti muuta käyttäjän antamaa aineistoa tai sen merkitystä. Tämä poikkeus on eri asia kuin jäljempänä käsiteltävä velvollisuus kertoa yleisölle deepfake-sisällöstä.

Yleisölle annettava ilmoitus taas on ihmistä varten. Jos tällainen ilmoitus tarvitaan, asiakkaan pitää voida havaita ja ymmärtää se. Pelkkä tiedoston metatieto ei silloin riitä. Ilmoitus voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun tekoälyllä luotu kuva tai video näyttää harhaanjohtavasti aidolta. Tätä arvioitaessa vastaan tulee termi deepfake.

Mitä deepfake tarkoittaa mai­non­nas­sa?

Deepfake eli syväväärennös on tekoälyllä tuotettua tai muokattua kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa olemassa olevaa henkilöä, esinettä, paikkaa, toimijaa tai tapahtumaa. Sisältö antaa ihmiselle väärän vaikutelman siitä, että se on aitoa tai totuudenmukaista. Tunnettu esimerkki on video, jossa ihminen näyttää sanovan jotain, mitä hän ei ole oikeasti sanonut.

Asetuksen määritelmä kattaa siis myös esimerkiksi tuotekuvia tai kuvia yrityksen tekemäksi väitetystä työstä. Kyse ei ole vain ihmisen kasvojen tai puheen jäljittelystä.

Rajaa on helpompi hahmottaa esimerkkien avulla. Seuraavat tilanteet ovat kuvitteellisia, eivät Revlan asiakastöitä tai yksittäisiä viranomaisratkaisuja.

Tuote pysyy samana, mutta ympäristö vaihtuu

Kuvitellaan pieni verkkokauppa, joka myy nojatuoleja. Yrittäjällä on hyvä kuva omasta tuotteestaan, mutta hän haluaisi näyttää sen viihtyisässä olohuoneessa. Hän tekee taustan tekoälyllä ja sijoittaa aidon tuotekuvan sen päälle.

Näkyvää AI-merkintää ei tarvita automaattisesti vain siksi, että olohuone on keksitty. Olennaista on myös se, mitä kuva antaa ymmärtää tuotteesta ja sen käytöstä. Tuotteen ulkonäön muuttaminen on eri asia kuin ympäristön vaihtaminen. Jos tekoäly tekee nojatuolista todellista muhkeamman tai saa kankaan näyttämään nahalta, kuva voi johtaa asiakasta harhaan.

Entä jos kuvitteellinen huone esitellään sisustusyrityksen oikeana asiakaskohteena? Silloin kuva ei enää vain havainnollista tunnelmaa, vaan näyttää todisteelta tehdystä työstä. Komission avoimuusohjeissa käsitellään myös tuotekuvia, jotka antavat väärän käsityksen tuotteen ulkonäöstä, ominaisuuksista tai käytöstä.

Kannattaa siis kysyä: näytänkö asiakkaalle havainnekuvaa vai annanko ymmärtää, että tämä on oikeasti olemassa tai tapahtunut? Kysymys on hyvä lähtökohta, mutta merkintätarve on arvioitava tapauskohtaisesti.

Kuvassa on asiakas tai työntekijä, jota ei ole olemassa

Yritys voi luoda tekoälyllä valokuvamaisen kuvan kuvitteellisesta henkilöstä esimerkiksi verkkosivun kuvitukseen. Jos kuva kuitenkin sijoitetaan asiakaspalautteen viereen tai henkilöstöesittelyyn, katsoja saattaa luulla näkevänsä oikean asiakkaan tai työntekijän.

Se, ettei henkilöä ole oikeasti olemassa, ei siis yksin ratkaise merkintätarvetta. Vaikka asetuksen määritelmä puhuu olemassa olevista kohteista, komissio tulkitsee ohjeessaan sen kattavan myös kuvitteellisia henkilöitä ja tilanteita, jotka voisivat olla todellisia. Ohje auttaa asetuksen soveltamisessa, mutta se ei ole oikeudellisesti sitova. Pelkkä valokuvamaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen keksitty hahmo olisi varmasti deepfake.

Merkintä ja esittelyn totuudenmukaisuus ovat myös eri asioita. Keksittyä henkilöä ei pidä esitellä oikeana asiakkaana tai työntekijänä. AI-maininta ei tee väärästä esittelystä totta.

Yrittäjän oma ääni kloonataan mainokseen

Jos luet itse mainoksen käsikirjoituksen kameralle, video ei muutu deepfakeksi siksi, että tekoäly auttoi tekstin tekemisessä.

Jos tekoäly tuottaa puhetta äänelläsi tai luo sinua esittävän videon, tilanne on toinen. Vaikka olisit antanut tähän luvan, mahdollinen ilmoitusvelvollisuus pitää arvioida erikseen. Suostumus ei yksin poista velvollisuutta kertoa deepfake-sisällöstä.

Selvästi tyylitelty kuvitushahmo tai ilmeinen fantasiakuva ei puolestaan automaattisesti ole deepfake. Jos sisältö kuitenkin täyttää määritelmän ja on osa ilmeisen taiteellista, luovaa tai fiktiivistä teosta, ilmoitustapaa voidaan mukauttaa. Tavoitteena on, ettei ilmoitus haittaa teoksen katsomista tai kuuntelemista. Tämä poikkeus ei silti vapauta kaikkea mainontaa il­moi­tus­vel­vol­li­suu­des­ta.

Miten tarvittava AI-merkintä tehdään käy­tän­nös­sä?

Jos kuvan yhteydessä pitää kertoa tekoälyn käytöstä, ilmoituksen voi muotoilla esimerkiksi näin:

Kuva on luotu tekoälyllä.

Jos kyse on olemassa olevan kuvan muokkaamisesta, vastaava ilmoitus voisi olla: ”Kuvaa on muokattu tekoälyllä.” Sanamuodon pitää kuvata sitä, mitä kuvalle on oikeasti tehty.

Asetuksen 50 artiklan 5 kohta edellyttää, että tieto annetaan selkeästi ja erottuvasti viimeistään silloin, kun ihminen kohtaa sisällön ensimmäisen kerran. Myös sovellettavia saa­vu­tet­ta­vuus­vaa­ti­muk­sia on noudatettava.

Verkkosivulla käytännöllinen toteutus voi olla kuvan yhteydessä heti näkyvä kuvateksti. Somemainoksessa tarkista myös, ettei ilmoitus jää rajauksen ulkopuolelle tai pelkästään ”Lue lisää” -painikkeen taakse. Äänessä ja videossa ilmoitus on toteutettava niiden esitystapaan sopivasti. Nämä ovat käytännön toteutusesimerkkejä, eivät laissa määrättyjä sijoittelutapoja.

Asetus ei määrää juuri näitä lauseita eikä vaadi tekstiä jokaisen kuvan päälle. Ratkaisevaa on, että katsoja tai kuulija havaitsee ja ymmärtää tiedon ajoissa. Esimerkkilause ei siksi ole takuu siitä, että mikä tahansa sijoittelu täyttää vaatimukset.

Entä jos tekoäly auttaa kir­joit­ta­maan tekstit?

Kuvissa ja äänessä arvioidaan usein sitä, voiko lopputulosta pitää aitona. Teksteissä ilmoitusvelvollisuus on rajattu toisin.

Tavallinen tarjousmainos tai tuotekuvaus ei yleensä tarvitse näkyvää AI-merkintää pelkän kirjoitusavun vuoksi. Erityinen ilmoitusvelvollisuus koskee tekstiä, jolla tiedotetaan yleisölle yleistä etua koskevasta asiasta. Tällaisia aiheita voivat olla esimerkiksi terveys, ympäristönsuojelu, kuluttajaturvallisuus tai yhteiskunnallisesti merkittävät talousasiat. Myös yrityksen kaupallinen teksti voi käsitellä näitä aiheita.

Tähän on tärkeä poikkeus. Asetuksen 50 artiklan 4 kohdan mukaan ilmoitusta ei tällöin tarvita, jos ihminen on tarkastanut tekstin tai teksti on ollut toimituksellisessa valvonnassa. Lisäksi henkilön tai oikeushenkilön, esimerkiksi yrityksen, pitää kantaa tekstin julkaisemisesta toimituksellinen vastuu. Molempien ehtojen on täytyttävä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos tekoäly kirjoittaa yrityksesi palvelusta, tarkistajan pitää osata arvioida, ovatko väitteet oikein. Onko luvattu toimitusaika todellinen? Kuuluuko mainittu työ palveluun? Pitääkö terveys- tai ympäristöväite paikkansa, ja löytyykö sille luotettava lähde? Komission soveltamisohjeen mukaan pelkkä kirjoitusvirheiden korjaaminen ei riitä tällaiseksi tarkastukseksi.

Sama tarkistus kannattaa tehdä tavallisellekin mainokselle, vaikka ilmoitusvelvollisuus ei sitä koskisi. Julkaistu teksti kertoo asiakkaalle, mitä yrityksesi lupaa. Tekoäly voi erehtyä, vaikka olisit antanut sille oikeat lähtötiedot.

Tämä poikkeus koskee tekstiä, ei kuvia tai videoita. Ihmisen hyväksyntä ei siis yksin poista velvollisuutta kertoa deepfake-sisällöstä.

Chatissa asiakkaan pitää tietää, onko vastassa ihminen vai tekoäly

Mainosta katsova asiakas kohtaa valmiin sisällön. Verkkosivun chatissa hän taas on suoraan vuorovaikutuksessa järjestelmän kanssa. Siksi myös ilmoituksen tehtävä on hieman erilainen: asiakkaan pitää lähtökohtaisesti tietää, että vastassa on tekoäly eikä ihminen, ellei asia ole tilanteessa muuten ilmeinen.

Asiasta voi kertoa esimerkiksi keskustelun alussa: ”Olen tekoälyavustaja.” Tieto on annettava viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen yhteydessä. Traficomin mukaan pelkkä maininta pitkissä käyttöehdoissa ei yleensä riitä. Ilmoituksen pitää olla ymmärrettävä palvelun käyttäjille, ja toteutuksessa on huomioitava heidän tarpeensa.

Asetus velvoittaa järjestelmän tarjoajaa suunnittelemaan järjestelmän niin, että käyttäjä saa tarvittavan tiedon tekoälystä. Jos ostat chatbot-palvelun, kysy toimittajalta, miten ilmoittaminen on toteutettu. Jos taas kehität tai kehitytät järjestelmän ja otat sen käyttöön yrityksesi nimellä, yrityksesi voi olla myös tarjoaja. Et siis voi aina olettaa, että ulkopuolinen työkaluyhtiö hoitaa kaikki velvoitteet.

Jos suunnittelet omaa asiakas­pal­ve­lu­rat­kai­sua, tekoälyn käyttöönotto-opas auttaa rajaamaan käyttötavan ja ensimmäisen kokeilun.

Entä mainonnan koh­den­ta­mi­nen?

Kaikki tekoälyn käyttö mainonnassa ei näy asiakkaalle uutena kuvana tai tekstinä. Tekoäly voi myös auttaa päättämään, kenelle mainos näytetään. Tavallisen tuotemainonnan optimointi ei pelkän tekoälyn käytön vuoksi automaattisesti kuulu asetuksen korkean riskin käyttötapauksiin.

Rek­ry­toin­ti­mai­non­nas­sa käyttötapa pitää kuitenkin arvioida erikseen. Asetuksen liite III mainitsee rekrytointiin tarkoitettujen järjestelmien yhteydessä nimenomaisesti kohdennetut työpaikkailmoitukset. On siis eri asia käyttää tekoälyä ilmoitustekstin luonnosteluun kuin sen valitsemiseen, kenelle työpaikkailmoitus näytetään.

Myöskään kaikkea suostuttelua tai personointia ei ole kielletty. Manipulointia koskevat kiellot koskevat määrätyin edellytyksin esimerkiksi päätöksentekoa vääristävää toimintaa, joka aiheuttaa tai voi kohtuullisella todennäköisyydellä aiheuttaa merkittävää haittaa. Näkyvä AI-merkintä ei tee kielletystä käyttötavasta sallittua, mutta tavallista myyntiviestiä ei pidä rinnastaa automaattisesti tällaiseen toimintaan.

Pitääkö näihin asioihin reagoida jo nyt?

Kun oma käyttötapa on selvillä, aikataulujakin on helpompi tulkita. Edellä käsiteltyjä avoimuussääntöjä on sovellettu jo 2.8.2026 alkaen. Vaikka korkean riskin järjestelmien keskeisiä vaatimuksia aletaan soveltaa myöhemmin, se ei tarkoita, että myös kaikki merkintävelvoitteet olisivat vasta tulossa.

Mitä yrityksessä tehdään? Olennainen ajankohta
Henkilöstö käyttää tekoälyä työssään Henkilöstön teko­ä­lyo­saa­mis­ta eli teko­ä­ly­lu­ku­tai­toa koskevaa velvoitetta on sovellettu 2.2.2025 alkaen. Sen sisältöä on myöhemmin kevennetty.
Käytetään esimerkiksi AI-chattia tai julkaistaan il­moi­tus­vel­vol­li­suu­den piiriin kuuluvaa sisältöä Avoi­muus­sään­tö­jä sovelletaan pää­sään­töi­ses­ti 2.8.2026 alkaen.
Käytetään määrättyjä korkean riskin jär­jes­tel­miä esimerkiksi rek­ry­toin­nis­sa Liitteen III jär­jes­tel­mien keskeisiä vaatimuksia aletaan soveltaa 2.12.2027.
Tarjotaan tai käytetään sään­nel­ty­jen tuotteiden tur­val­li­suu­teen liittyviä korkean riskin jär­jes­tel­miä (6 artiklan 1 kohta) Keskeisiä vaatimuksia aletaan soveltaa 2.8.2028.

Heinäkuussa 2026 voimaan tullut AI Omnibus -muutosasetus selittää osan muuttuneista määräajoista. Muutoksella haluttiin muun muassa vähentää yritysten hallinnollista työtä ja antaa enemmän aikaa korkean riskin vaatimusten toteuttamiseen. Soveltamisajat löytyvät tekoälyasetuksen 113 artiklasta. Taulukon vuosien 2027 ja 2028 päivät koskevat III luvun 1–3 jaksoja, lukuun ottamatta 6 artiklan 5 kohtaa. Ne eivät lykkää kaikkia asetuksen velvoitteita.

Työkalujen tarjoajia koskee vielä yksi erillinen siirtymäaika. Jos uutta sisältöä tuottava tekoälyjärjestelmä on tuotu markkinoille ennen 2.8.2026, sen tarjoajalla on 111 artiklan 4 kohdan mukaan 2.12.2026 asti aikaa täyttää 50 artiklan 2 kohdan tekninen merkintä- ja tun­nis­tet­ta­vuus­vel­voi­te. Tämä ei anna mainostajalle yleistä lisäaikaa deepfake-sisällöstä kertomiseen. Tietosuoja- ja syrjintäsääntöjä pitää myös noudattaa korkean riskin sääntöjen siirtymäaikana.

Mitä tämä tarkoittaa omassa yri­tyk­ses­sä­si?

AI-Act ei tarkoita, että sinun pitäisi lopettaa tekoälyn käyttö tai merkitä kaikki sisällöt varmuuden vuoksi samalla tavalla. Yrityksen pieni koko ei kuitenkaan vapauta säännöistä. Olennaista on selvittää, miten yrityksessä käytetään tekoälyä ja kuka vastaa mistäkin.

Tekoälylukutaito tarkoittaa käytännössä sitä, että työkalun käyttäjät ymmärtävät sen toimintaa, rajoituksia ja käytön riskejä. Muutettu 4 artikla edellyttää yrityksen tukevan tämän osaamisen kehittymistä. Velvoite kattaa henkilöstön lisäksi muut yrityksen puolesta tekoälyjärjestelmien toiminnasta ja käytöstä vastaavat henkilöt. Toimissa huomioidaan aiempi osaaminen, käyttötapa ja ihmiset, joihin järjestelmää käytetään. Asetus ei edellytä tiettyä sertifikaattia eikä vaadi yritystä takaamaan jokaiselle tiettyä osaamistasoa.

Jos yksi työntekijä luonnostelee otsikoita ja toinen tekee realistisia AI-videoita, he tarvitsevat erilaisia ohjeita. Aloita siis käytännön työtehtävistä, älä varmuuden vuoksi ostettavasta yleiskoulutuksesta. Pelkkä kirjallinen ohje ei silti takaa, että kaikki velvoitteet täyttyvät.

Sama käytännöllinen lähestymistapa auttaa sisällön tarkastamisessa. KKV muistuttaa, että mainoksen kuva voi olla harhaanjohtava, vaikka tekstissä olisi oikea tieto. Siksi AI-mainintakaan ei automaattisesti korjaa kuvaa, joka saa tuotteen näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on. Myös tietosuoja, aineiston oikeudet ja mainosalustojen omat vaatimukset on huomioitava erikseen.

Alustan sopimusehtoja ja verkkosisältöjen tekoälykäyttöä käsittelemme erikseen Metan kaupallisia ehtoja koskevassa artikkelissa.

Ennen seuraavaa julkaisua voit käydä läpi nämä viisi kysymystä:

  1. Mitä tekoäly teki? Auttoiko se tekstin luonnostelussa, muokkasiko se tuotteen kuvaa vai loiko se kuvitteellisen henkilöhahmon tai tilanteen?
  2. Millaisen käsityksen asiakas saa? Voiko hän luulla kuvitusta aidoksi valokuvaksi, asiakaskokemuksen kuvaukseksi tai todisteeksi tuotteen ominaisuudesta?
  3. Mitä pitää tarkistaa? Varmista ainakin faktat, hinnat, lupaukset sekä oikeudet käytettyihin kuviin, ääniin ja muihin aineistoihin.
  4. Tarvitaanko ilmoitus ja miten se toteutetaan? Selvitä, mitä laki ja käytetty alusta vaativat. Sovi, kuka selvittää epäselvät tilanteet ja huolehtii ilmoituksesta.
  5. Kuka hyväksyy julkaisun? Nimeä henkilö, joka osaa arvioida sisällön ja voi estää julkaisun, jos jokin ei täsmää.

Lista auttaa alkuun, mutta se ei kata kaikkia asetuksen velvoitteita eikä korvaa tapauskohtaista arviota.

Jos ostat esimerkiksi Facebook- ja Instagram-mainontaa, käy samat kysymykset läpi kumppanisi kanssa. Sopikaa, mitä työkaluilla tehdään, mitä sinulta pyydetään tarkistettavaksi ja kuka vastaa merkinnöistä. Sopimus auttaa jakamaan työt, mutta vastuut eivät ratkea pelkästään sen perusteella. Niihin vaikuttaa myös se, mitä osapuolet oikeasti tekevät ja kuka tekoälyn käyttöä ohjaa.

Tekoälystä voi olla paljon apua mainoksen tekemisessä. Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin sama asia kuin muuhunkin markkinointiin: joku, joka tietää, mitä yritys oikeasti myy, ja tarkistaa, että mainos kertoo siitä todenmukaisesti.